default_mobilelogo

Onko Helsingin Sanomilla varaa päätoimittajaan, joka ei piittaa lehteä velvoittavista sopimuksista?

Yhtiönne hallitus on tiedustelutietojen julkaisemisesta tehdyn rikosilmoituksen johdosta kertonut Helsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen nauttivan hallituksen täyttä luottamusta. Koska päätoimittaja lain mukaan vastaa kaikesta lehden sisällöstä, on tietenkin olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko päätoimittaja nauttii täyttä luottamusta, tai sitten hänelle on annettava potkut, kuten Niemen edeltäjälle Mikael Pentikäiselle.

Sanoma Oy:n sopimuskumppanina ja Helsingin Sanomien säännöllisenä lukijana 1950-luvulta lähtien katson kuitenkin, että kyseinen tapahtuma ei ole ensisijainen syy, jonka vuoksi yhtiön hallituksen on harkittava päätoimittajan luottamusta. Iltasanomien entisenä päätoimittajana Niemi pyrkii hakemaan kannuksia julkaisemalla kohujuttuja, jotka näyttävät sisältävän suuria paljastuksia, mutta joiden sisältö on tosiasiassa pintatietoa, ehkä jopa vanhentunutta, sisältämättä ainakaan alaa tunteville mitään varsinaisesti uutta. Esillepano näyttää olevan sisältöä tärkeämpi.

Tähän kategoriaan kuuluu myös mainittu Viestikeskusta koskeva juttu.

Sen sijaan Niemi ei ole kovinkaan innostunut asian substanssin avaamisesta, vaikka siihen olisi velvollisuus sekä journalistin ohjeiden että lehteä velvoittavan sopimuksen perusteella. Lehti on perinteisesti tukenut jokseenkin varauksitta mm. keskitettyä työmarkkinapolitiikkaa, jonka turmiollisia vaikutuksia minä taas olen sekä kirjoissani että muissa kirjoituksissani pyrkinyt tuomaan esille vuodesta 1981 lähtien. Tuolloin ilmestynyttä kirjaani Näin tehdään tuhopolitiikkaa lukuun ottamatta HS on vaiennut niistä sataprosenttisesti.

Tuokin esittely oli luonteeltaan pikemminkin pilkallinen kuin asiallinen (www.kaukoparkkinen.com Kaksi kirjakohua – kaksi kirjakohtaloa). Lukuisista tarjoamistani mielipidekirjoituksista vain jokunen on satunnaisesti julkaistu ikään kuin silmänlumeeksi. Muutamasta Vieraskynä-palstalle tarjoamistani kirjoituksista ei ole julkaistu yhtään. 

Helsingin Sanomat ei mm. millään tavoin pyrkinyt selvittämään, mitä tulevan pääministerin Juha Sipilän ennen vaaleja markkinoima ns. yhteiskuntasopimus todellisuudessa tarkoitti, vaikka Niemi muutaman muun HS:n keskeisen toimittajan tavoin sai sähköpostina artikkelini sen mahdottomuudesta heti, kun Maaseudun Tulevaisuus oli näyttävästi julkistanut sen 27.03.2015 www.openfinland.net 27.03.2015: Juha Sipilä lähti taisteluun tuulimyllyjä vastaan), mutta hankkeen kaaduttua omaan mahdottomuuteensa HS:n pääkirjoituksessa esitettiin, että jonkun olisi pitänyt aikanaan kertoa, että sen aikaansaaminen oli mahdotonta.

HS ei ole maininnut sanaakaan sen jälkeen ilmestyneestä noin 20 kirjastani. Karolus Kinnusen kirje (liite) antaa aiheen olettaa, että ainakaan kaikki niistä eivät ole niin arvottomia, että niistä ei ollut syytä esitellä lukijoille, joilla on journalistin ohjeiden mukaan oikeus tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

Kinnunen on entinen HS:n toimittaja, joka on tunnettu erityisesti ns. budjettisalaisuuden murtamisesta ja jota jotkut pitävät edelleen ainoana tutkivana journalistina. Se vahvistaa myös sitä käsitystä, että Niemi jatkaa edelleen HS:n entisen pääkirjoitustoimittajan Martti Valkosen kirjassaan Sananvapaus kauppatavarana kuvaamaa ns. musta lista -järjestelmää.

Kun Niemen aiemman edeltäjän Mikael Pentikäisen kanssa teimme 20.05.2011 kirjoitusteni toimituksellista käsittelyä koskevan oikeudenkäynnin päättäneen sovintosopimuksen (pdf), jossa HS sitoutui siihen, että ”Sanoma News Oy Helsingin Sanomien julkaisijana toimii Kauko Parkkisen kirjoittamien kirjojen ja muun kirjallisen tuotannon kohdalla journalistin ohjeiden mukaisesti”, uskoin, että tämä merkitsi vuosikausia jatkuneen piinallisen tilanteen päättymistä.

Kohta ensimmäisten kirjoitusteni esittämisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että hänellä ei ollut aikomustakaan toimia sopimuksen mukaan, eikä antaa asiallista vastausta sen 05.02.2017 kohdan mukaiseen selvityspyyntöön, joka oli hänen tehtävänsä sopimuskohdan tarkoittamana yhdys- ja vastuuhenkilönä. Hänen tarkoituksensa oli ollut vain ”pelastaa nahkansa” jutussa, jossa tiesi olevansa heikoilla.

Tämä ei tietenkään vapauta hänen seuraajiaan sopimuksen velvoitteista, mutta nämä ovat jatkaneet samaa käytäntöä sellaisenaan.

On selvää, että mikäli lehti on hyllyttänyt kirjoituksen, selvitysvelvollisuus koskee mainitun sopimuskohdan mukaisesti kysymystä siitä, ovatko hyllytysperusteet journalistin ohjeiden mukaiset. Kun ohjeiden 2. kohdan mukaan julkaisupäätös on tehtävä journalistisin perustein, tulisi selvityksen sisältää vastaus kysymykseen, miksi kyseinen kirjoitus ei täytä näitä perusteita. Esimerkiksi, onko asia niin vähäpätöinen, että sillä ei ole yleistä merkitystä tai eikö kirjoituksen asiasisältö tuo asiaan mitään uutta näkökulmaa tai tietoa tai sisältääkö se virheellistä tietoa.

Tällaista selvitystä tai muutenkaan asiallista vastaus en lukuisista pyynnöistäni huolimatta ole saanut kertaakaan enempää Kaius Niemeltä kuin hänen edeltäjiltäänkään. Ylipäänsä ainoa vastaus, jonka olen Niemeltä saanut on lähetetty 11.11.2014 jäljempänä seuraavan selvityspyynnön johdosta:

Lähettäjä: Kaius Niemi [ <mailto:kaius.niemi@hs.fi> mailto:kaius.niemi@hs.fi]
Lähetetty: tiistai 11. marraskuuta 2014 19.18
Vastaanottaja: Kauko Parkkinen <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Aihe: VS: Haastehakemus/Hesari

Hyvä Kauko Parkkinen,

Artikkelitoimituksemme vastaanottaa erittäin paljon tekstejä ja vain pieni osa niistä pystytään julkaisemaan. Tämä valinta tehdään Helsingin Sanomien toimituksessa. Artikkelitoimituksen arvion mukaan tekstinne ei ylitä julkaisukynnystä. Minulla ei ole lisättävää Anja Portinin teille lähettämään viestiin.

Ystävällisin terveisin, Kaius Niemi

Vastaava päätoimittaja
Helsingin Sanomat

Vastaus noudattaa samaa kaavaa kuin ne muutamat harvat vastaukset, joita aiemmat päätoimittajat ovat lähettäneet: Jonossa on paljon tekstejä, eikä kaikkia voida julkaista. Tällaisen itsestään selvän asian kertominen on vastaanottajan räikeää aliarvioimista, jokainen lehden lukija sen tietää. Niemi kuitenkin poikkeuksellisesti kertoo, että toimituksen mielestä kirjoitukseni ei ylitä julkaisukynnystä, mikä sekin oli kyllä jo tiedossa, mutta ei kerro sitä sopimuksen tarkoittamaa ydinasiaa, mistä syystä se ei ylitä sitä. Hän viittaa vain alaiseensa toimittajaan, vaikka on itse vastuuhenkilö.

Mielestäni tämä jättää sopimuksen tarkoituksen toteutumatta ja loukkaa toisen sopijapuolen oikeutta. Jokaiseen sopimukseen liittyy ilman eri mainintaakin osapuolten myötävaikuttamisvelvollisuus sopimuksen toteutumiseksi. Niemen enempää kuin hänen edeltäjiensäkään osalta en ole havainnut siitä vähäisintäkään merkkiä.

Liitteenä on joukko tarjoamiani kirjoituksia ja selvityspyyntöjä, joihin en ole saanut mitään vastausta. Kaikissa tapaukissa en ole pyytänyt selvitystä, koska se on luonnollisesti varsin turhauttavaa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitukset tihkuvat ylenpalttisen korkeaa moraalia ja demokratian periaatteiden ja pelisääntöjen kunnioittamista. Tuoretta kohua paljon olennaisempi kysymys onkin mielestäni, onko lehdellä varaa päätoimittajaan, joka viittaa kintaalla länsimaisen oikeusvaltion perusprinsiipille pacta sunt servanda, sopimukset on pidettävä. Niemen toiminta tuskin on myöskään sopusoinnussa lehden vahvistetun periaatelinjan kanssa.

Mielestäni vähintä, mitä Sanoman hallitukselta voidaan edellyttää, on selvityspyyntö asiasta. Mikäli sellainen saadaan, pyydän saada sen tiedokseni, jotta voin arvioida mahdollisia jatkotoimia asiassa.

Vantaa 9.1.2018
Kauko Parkkinen
VTM, OTK, tietokirjailija

Lummepolku 2 D
01300 Vantaa
09-823 7795
<mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi

Liitteet

3.11.17

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: perjantai 3. marraskuuta 2017 9.39

Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' < <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>
Aihe: VL: Välisemme sopimuksen mukainen selvityspyyntö

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Kun näyttää ilmeiseltä, että Helsingin Sanomat ei julkaise liitteenä olevaa, mielipidesivulle 30.10.17 lähettämääni kirjoitusta ja kun Helsingin käräjäoikeus on 16.3.15 vahvistanut, että lehden nykyinen vastaava päätoimittaja on välisemme sopimuksen/20.5.2011 5.2 kohdan tarkoittama vastuuhenkilö, pyydän sopimuksen 5.1. ja 5.2. kohtien nojalla selvitystä siitä, onko kirjoituksen sisällössä jotakin sellaista, jonka vuoksi sitä ei journalistin ohjeiden perusteella arvioiden voida tai haluta julkaista. Paras vastaus on tietenkin se, että kirjoitus julkaistaan ensi tilassa.

Journalistin ohjeiden mukaan ensisijainen kriteeri on lukijoiden oikeus saada relevanttia tietoa. Näin arvioiden kirjoitusta ei mielestäni mitenkään voi syrjäyttää esimerkiksi Jukka Tarkan ”alaviite” 2.11. Siinä on todellakin kyseessä vain pieni mielipiteeseen perustuva detalji, kun sen sijaan oma kirjotukseni perustuu väitöskirjatietoon ja koskee talouspolitiikkamme keskeistä valtavirtaa ja vinoutumaa, joka vaikuttaa olennaisesti myös taloudelliseen menestykseemme, kuten Jacob Wallenberg sanoo.

Vantaa 3.11.17
Kauko Parkkinen

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: maanantai 30. lokakuuta 2017 10.42
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>
Aihe: Tarjous mielipidesivulle

Kuluttajatuoteteollisuutemme lähtee pitkältä takamatkalta

Helsingin Sanomat kertoo, että pohjoismaisen talouden supervaikuttaja Jacob Wallenberg neuvoo suomalaisia uskomaan itseensä ja panostamaan kuluttajatuoteteollisuuteen (HS 30.10.) Suomea painaa tässä kuitenkin raskas historiallinen painolasti, jonka poistaminen vaatii monia asenne- ja politiikkamuutoksia.

Raimo Havusela kertoo väitöskirjassaan, että keisari Aleksanteri II saneli Suomen vierailullaan 1856 senaatin pöytäkirjaan määräyksen teollisuuskomitean perustamisesta. Komitea päätti panostaa vientiteollisuuteen, koska Suomessa oli paljon metsiä ja koskivoimaa. Se merkitsi suuntautumista raskaaseen teollisuuteen ja pienimuotoisemman valmistuksen jäämistä paitsioon, jossa se on vieläkin. Sotakorvausteollisuus vahvisti tätä suuntausta.

Snellman halusi eriävässä mielipiteessään suurempaa panosta kotimarkkinateollisuuteen, mutta jäi vähemmistöön, kuten myöhemminkin kaikki hänen tavallaan ajattelevat. Tämän peruslähtökohdan mukaisesti on viritetty erityisesti energia- ja työmarkkinapolitiikka. Niukaksi käyvä vesivoima korvattiin ydinergialla.

”Vientihypetys” on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että se hämärtää talouden fundamenttien ymmärtämisenkin. Sanotaan, että vain viennillä rahoitetaan sosiaaliturvamme. Kyllä kotimaisesta kaupasta ja valmistuksesta syntyvät palkat ja muut rahavirrat ”poikivat” rahoitusta sosiaaliturvaan aivan samalla tavalla. Kun ei ole kotimaista tuotantoa, se on korvattava tuonnilla, joka maksetaan viennillä.

Monet suuretkin vientiyritykset ovat meilläkin alkaneet autotallista, kuten Microsoft, usein myös navetasta tai kivijalasta, ja edessä on ollut vahva asennemuuri. Kun liikevaihtovero 1950-luvulla ulotettiin työliikkeisiin, eräs yrittäjä kertoi, että he kävivät esittämässä pääministerille huolensa, että tämä merkitsee heidän elinkeinonsa kuolemaa. ”Te saattekin kuolla, me tarvitsemme vientiä”, oli pääministerin vastaus. Vasemmisto tervehti uudistusta sloganilla ”suutarit on savustettava ulos kivijalasta”, vaikka nämä olivat erityisesti SDP:n perustajajoukkoa.

Kun Metallityöväen liitto 1970-luvulla esitti työsuojelumääräysten kiristämistä ja työnantajaliiton neuvottelija sanoi, että se tietäisi navettafirmojen kaatumista, oli työntekijäliiton neuvottelijan vastaus: ”Ne saavatkin kaatua. Ei niistä ole muuta kuin harmia”.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija
Vantaa
Lummepolku 2 D, 01300 Vantaa
09-823 7795.

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: perjantai 31. lokakuuta 2014 10.40
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'antti.herlin@kone.com' <mailto:antti.herlin@kone.com> antti.herlin@kone.com>; 'riikka.venalainen@yle.fi'  <mailto:riikka.venalainen@yle.fi> riikka.venalainen@yle.fi>
Aihe: Haastehakemus/Hesari

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
Välisemme sopimuksen soveltaminen

Helsingin Sanomilla on aikaa 10.11.14 saakka antaa asianmukainen selvitys seuraavasta ilmi käyvässä asiassa tai julkaista kyseinen kirjoitus.

Vantaalla 31.102014.

Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

29.1.17
Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: sunnuntai 29. tammikuuta 2017 18.30
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>; 'Kosonen Mikko' <mailto:Mikko.Kosonen@sitra.fi> Mikko.Kosonen@sitra.fi>
Aihe: Kirjoituksen julkaiseminen/selvityspyyntö

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Lähetin 23.1.17 kello 9.09 lehtenne mielipidetoimitoimitukselle seuraavan kirjoituksen (Liite), jolla kommentoin samana päivänä julkaistua Jaakko Toiviaisen mielipidekirjoitusta, jossa kirjoittaja viittasi Sitran yliasiamies Mikko Kososen lehdessänne julkaistuun kannanottoon, jonka ”sotkuisessa ja epäselvässä maailmassa ei pidä välttää poukkoilua”. Muuten eivät asiat kehity. Tällä hän perusteli mielipidettään, että ministeri Anne Bernerin liikenneselvitys, tosiasiassa -esitys oli ammuttu alas liian hätäisesti.

Kirjoituksen terävin kärki vanheni klo 21 jälkeen illalla, kun Berner peruutti esityksensä ja näin kirjoituksen ns. kiinniotto osoitti paikkansa pitävyytensä, mutta asia itsessään ei ollut vanhentunut eikä periaatteessa vanhene koskaan.

Vielä seuraavana päivänä lehtenne julkaisi kirjoituksia, joissa tätä tilanteen muutosta ei ollut ehditty ottaa huomioon, mutta omaa kirjoitusta ei julkaistu parilla aikamuotomuutoksella päivettynäkäåän.

Sitra toimii mm. yritysten ja hallinnon kehittämisen parissa, joten sen ylimmän johtajan kannanotto on sitäkin käsittämättömämpi, varsinkin jos yrityksiä ja julkista hallintoa ohjeistetaan sen mukaisesti. Kosonen kommentoi kirjoitustani yksityisesti siten, että poukkoilua on kahta lajia, hyvää ja huonoa. Huonoa on sellainen, jossa asiat on valmisteltu huonosti ja kurssia joudutaan sen vuoksi korjaamaan. Hyvää taas sellainen, että kurssia korjataan, kun huomataan, että ympäristön olosuhteet ovat muuttuneet.

Tämä on ihan järkevä ajatus, mutta suomen kielen sana poukkoilu ei siihen sovi, se on ihan tavallista hallittua ja suunniteltu johtamista. Sen sijaan Bernerin toiminta ja muutkin mainitsemani esimerkit kuva poukkoilua ja osoittaa Waltarin ajatuksen paikkansa pitävyyden.

Lehtenne välittämänä lukijoille jäi käsitys, että poukkoilu on hyvää ja toivottavaa ja sitä pitäisi saada lisää. Journalistin ohjeiden mukaan lukijoilla on kuitenkin oikeus saada oikeat tiedot.

Lehti itsekin päättää tänään pääkirjoituksensa toteamukseen, että selkeys tarkoittaa johdonmukaisuutta, mitä voidaan pitää poukkoilun vastakohtana. Pääkirjoitusten ja mielipidekirjoitusten lukijakunnat eronnevat kuitenkin melkoisesti toisistaan.

Edellä esitettyyn viitaten ja välisemme sopimuksen (liitetiedosto) 5.1. kohdan perusteella pyydän, että kirjoitukseni julkaistaan päivitetyssä muodossaan ensi tilassa. Mikäli näin ei tapahdu, pyydän saman sopimuksen 5.2. kohdan mukaista tietoa siitä, miksi näin ei tapahdu.

Vantaalla 29.1.17
Kauko Parkkinen
Liite

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: maanantai 23. tammikuuta 2017 9.09
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>
Aihe: Tarjous mielipidesivulle

Poukkoilu ei sovi hallintoon

Jaakko Toiviainen esittää sinänsä perustellun näkemyksen, että uusia asioita ei pitäisi ampua alas suoralta kädeltä (HS Mielipide 23.4.). Perusteluna viitattu Sitran yliasiamies Mikko Kososen näkemys, että sotkuisessa ja epäselvässä maailmassa ei pidä välttää poukkoilua on vähintäänkin kyseenalainen.

Tällä Kosonen puolustaa nykyisen hallituksen toimintatapaa, jota pääministeri Juha Sipilä nimittää strategiseksi johtamiseksi. Mutta ei poukkoilu sillä parane, että sille antaa hienon nimityksen. Yhtä hyvin toimintatapaa voisi nimittää yrityksen ja erehdyksen menetelmäksi, mikä ei sovi hallintoon, jolta edellytetään tiettyä johdonmukaisuutta, jonka mukaan kansalaiset ja yritykset voivat suunnitella omaa elämäänsä ja toimintaansa. Erityisen tärkeää se on silloin, kun elämä on ja sotkuista ja epäselvää.

Tämä edellyttää joka tapauksessa huolellista suunnittelua. Poukkoiluksi voi hyvällä syyllä nimittää sitä, että Sipilän tarkoitus oli solmia yhteiskuntasopimus muutamassa päivässä, tai että hallitus ”jumppasi”, kuten Sipilä sanoi, kovalla kiireellä ns. pakkolakiesitykset. Ne oli jo puettu valmiin esityksen muotoon ennen lausuntopyyntöjä, kuten liikenneministeri Anne Bernerin esityskin näyttää olevan. Ministeri edellyttää lisäksi, että se hyväksytään jo hallituksen budjettiriihessä reilun kahden kuukauden kuluessa.

Yrityksessä monet asiat voidaan päättää siten, että toimitusjohtaja esittelee asian hallitukselle, joka suoraan päättää sen, mutta julkinen hallinto ei toimi näin.

Pääsääntönä voisi sanoa, että aika, joka säästetään asian hätäisellä valmistelulla, kertaantuu sen toteutuksen vastustamisena. Se voi kaataa hyvänkin asian. Sarjakuvasankarit Kieku ja Kaiku esittivät aikoinaan suuren viisauden, jonka isä oli Mika Waltari ja jota komisario Palmukin teroitti nuorille apulaisilleen: Jos pitää liian kiirettä, voi kissa jäädä hiirettä.

Kauko Parkkinen
tietokirjailija
Vantaa
Lummepolku 2 D
01300 Vantaa
09-823 7795

12.8.15

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: keskiviikko 12. elokuuta 2015 11.32
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'hs.artikkeli@hs.fi' <mailto:hs.artikkeli@hs.fi> hs.artikkeli@hs.fi>
Aihe: Tarjous Vieraskynä-palstalle

Vieraskynä-kirjoituksen julkaiseminen/selvityspyyntö

Lähetin 29.7.15 jäljempänä seuraavan kirjoitustarjouksen Vieraskynä-palstalle. Sen jälkeen en ole saanut asiasta minkäänlaista palautetta.

Koska kirjoitus liittyy hyvin ajankohtaiseen tilanteeseen ja menettää ajankohtaisuuttaan varsin nopeasta, mistä syytä myös vaihtoehtoiset julkaisukanavat heikkenevät, pyydän 17.8.mennessä tietoa, julkaistaanko kirjoitus.

Mikäli kirjoitusta ei julkaista, pyydän välisemme sopimuksen/20.5.2011 kohtien 5.1. ja 5.2. nojalla (liite) perusteluja, miksi sitä ei julkaista. En usko, että asiasta olisi tähän mennessä julkaistu koskaan yhtään kirjoitusta.

Vantaalla 12.8.15
Kauko Parkkinen

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: 29. heinäkuuta 2015 10:22
Vastaanottaja: 'hs.artikkeli@hs.fi'
Aihe: Tarjous Vieraskynä-palstalle

Yrittäjän toimintavapaus on myytti

Pääministeri Sipilän ehdotettua Microsoftin irtisanottaville työntekijöille yrittäjäksi ryhtymistä asiasta virisi laaja keskustelu. Mm. Ylen aamu-tv:ssä Suomen Yrittäjien varapuheenjohtaja Hanna Munter piti sitä hyvänä vaihtoehtona, koska ”yrittäjä voi päättää omasta elämästään”.

Tätä myyttistä käsitystä viljellään myös yrittäjäkoulutuksessa kuten yleensäkin julkisessa keskustelussa. Se on kuitenkin todella myytti, jonka sisältöä olisi tutkittava tarkemmin, ettei yrittäjäksi ryhtymistä harkitsevia, varsinkaan nuoria, houkuteltaisi uravalintaan virheellisin tiedoin, mistä vääjäämättä seuraa pettymys.

Tilanne johtuu siitä, että yrittäjyydestä puhuvat useimmiten sellaiset, joilla ei ole omaa kokemusta asiasta tai yrittäjät, joiden kokemus on jäänyt varsin suppeaksi.

Perustuslaissa on kyllä turvattu elinkeinon harjoittamisen vapaus periaatteellisella tasolla, mutta siihen kohdistuva säännöstö voi rajata toimintavapauden kovin suppeaksi. On joukko luvanvaraisia elinkeinoja, jotka voivat olla melkoisen lupakynnyksen takana, kuten esimerkiksi taksiliikenne tai majoitus- ja ravitsemiselinkeino.

Työn tekemisessä on periaatteellinen ero työntekijään siinä, että yrittäjä voi itse päättää, mitä tavaroita ja palveluja tuottaa ja millä tavoin hän se tekee. Kuljetusalan poikkeuksia lukuun ottamatta työaikalaki ei myöskään koske häntä, joten hän voi vapaasti määrätä oman aikansa käytöstä.

Työntekijän on sen sijaan noudatettava työnantajansa työnjohdollisia ohjeita: työsopimuslain vanhan sanonnan mukaan työn suoritustapaa, laatua ja laajuutta sekä aikaa ja paikkaa koskevia määräyksiä. Uudessa laissa sisältö on sama sanamuotomuutoksista huolimatta.

Toimialasta riippuen yrittäjää voi kuitenkin tosiasiallisesti sitoa suuri määrä säädöksiä tai viranomaisohjeita, joihin moniin sisältyy rangaistusuhka. On laskettu, että kunnilla on yli viisisataa lakimääräistä velvoitetta, mutta yrittäjien velvoitteiden määrää tuskin on edes yritetty laskea.

Työntekijän edellä mainittu kuuliaisuusvelvollisuus rajoittuu työaikaan, joka käsittää vajaan viidesosan koko vuodesta. Työajan ulkopuolella häntä koskevat vain yleiset kansalaisvelvollisuudet, jotka ovat samat kuin yrittäjälläkin, kuten verovelvollisuus ja asevelvollisuus. Mutta yrittäjän erityisvelvoitteet koskevat häntä pääsääntöisesti joka päivä vuorokauden ympäriinsä, ja verotus on hänen osaltaan monin verroin monimutkaisempi kuin työntekijällä. Usein se vaatii erikoiskoulutuksen saaneen henkilön apua.

Jos yrittäjä itse ryhtyy työnantajaksi, se merkitsee noudatettavien säädösten ja sopimussääntöjen nousua aivan uuteen kertaluokkaan. Verottajan lisäksi hän on silloin ennen muuta ay-liikkeen ja työsuojeluviranomaisten tiukan silmälläpidon alaisena ja interventioiden kohteena. Myös sanktioiden uhka nousee moninkertaiseksi.

Oma lukunsa onkin näiden säädösten ja muiden määräysten soveltamisesta annettavat oikeuden tuomiot ja hallinnolliset ratkaisut. Näitä päätöksiä tekevien näkökulma ja kokemuspohja edustavat tavallisesti palkansaajan eli työntekijän tai virkamiehen maailmankuvaa, joka on vastakkainen yrittäjän maailmankuvaan verrattuna. Se on staattinen kun taas yrityksen toiminta on dynaamista.

Tällöin saa aivan erityisen merkityksen se, mitä tuolloin istuva käräjätuomari Jussi Nilsson sanoi Lakimiesliiton lehdessä Lakimiesuutisissa maaliskuussa 2002: ”Suomessa kansalaisille vallan väärinkäytöksiä vastaan tarjottava oikeussuoja muistuttaa perusteiltaan hyvin paljon vastaavaa suojaa Euroopan entisissä sosialistisissa maissa.” 1990-luvun laman jälkeen tuhannet yrittäjät saivat kokea tämän. Asiasta ei syntynyt keskustelua.

Yrittäjällä on näissä tilanteissa tavallisesti enemmän pelissä kuin palkansaajalla, sillä väärä päätös voi tuhota koko hänen uransa ja elinkeinonsa.

Sukuyhtiö Woikoski Oy:n omistaja Clas Palmberg kertoi Kauppalehdessä 14.7., että kun yhtiöltä evättiin tuotekehitysyksikön rakentaminen, eräs virkamies tunnusti vastustaneensa sitä vain siksi, että ”tuollaiset yhtiöt luulevat voivansa tehdä työllistämisen nimissä mitä tahansa”. Keskus olisi tuonut 15 uutta työpaikkaa.

Palmberg sanookin, että virkamiesten määrä ei ole ongelma, vaan se, mitä he tekevät yritystoiminnan estämiseksi.

Tällaisten ratkaisujen voidaan väittää olevan osa yrittäjäriskiä ja sellaisena se tulisi vain hyväksyä ja ennakoida. Tällaista ajattelutapaa ei kuitenkaan voida hyväksyä. Yrittäjäriski muodostuu markkinariskistä, joka on aina arvaamaton. Jotta yritys voisi varautua siihen mahdollisimman hyvin ja keskittyä asiakkaiden palvelutehtäväänsä, sillä on oikeus edellyttää julkiselta vallalta täyttä oikeusturvaa.

Tutkijatohtori Martti Vihanto pelkisti eräässä Kilpailuviraston julkaisussa asian seuraavasti: ”Oikeusvarmuuden puuttuessa taloudenpitäjät joutuvat käyttämään niukkoja voimavaroja julkisen vallan sattumanvaraisten päätösten ennakointiin ja niiltä suojautumiseen, jolloin tuottava toiminta jää vähemmälle huomiolle.”

Pääministerin ei tulisikaan houkutella ketään yrittäjäksi, ennen kuin hallitus pystyy turvaamaan hänelle vähintään saman tasoisen oikeusturvan kuin palkansaajillekin. Näin paranee myös tuottavuuskin, kuten Vihanto sanoo.

Kauko Parkkinen
Metalliteollisuuden työnantajaliiton entinen johtaja
tietokirjailija

8.4.16

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: perjantai 8. huhtikuuta 2016 18.33
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'elina.grundstrom@kolumbus.fi' <mailto:elina.grundstrom@kolumbus.fi> elina.grundstrom@kolumbus.fi>
Aihe: Välisemme sopimuksen mukainen selvityspyyntö

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Kun näyttää ilmeiseltä, että Helsingin Sanomat ei julkaise liitteenä olevaa, mielipidesivulle 2.4.16 lähettämääni kirjoitusta ja kun Helsingin käräjäoikeus on 16.3.15 vahvistanut, että lehden nykyinen vastaava päätoimittaja on välisemme sopimuksen/20.5.2011 5.2 kohdan tarkoittama vastuuhenkilö, pyydän sopimuksen 5.1. ja 5.2. kohtien nojalla 13.4.16 mennessä tiedon, onko kirjoituksen sisällössä jotakin sellaista, jonka vuoksi sitä ei journalistin ohjeiden perusteella arvioiden voida tai haluta julkaista. Paras vastaus olisi luonnollisesti, että lehti julkaisisi kirjoituksen. Se ei ole millään tavoin vanhentunut.

Omasta mielestäni kommentoimani kirjoitus antaa niin virheellisen kuvan liberalismista, että pyrkiminen journalistin ohjeiden 8. kohdan mukaisesti totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen edellyttää kirjoitukseni julkaisemista, samoin kuin sekin, että samojen ohjeiden 8. kohdan mukaisesti pyritään totuudenmaikseen tiedonvälitykseen.

Mikäli en saa asianmukaista vastausta pyyntööni, pidän sitä sen seikan tunnustamisena, että sähköpostissa 2.4.16 ennakkoon olettamani syy on oikea.

Asia ei ole mitenkään vanhentunut, joten paras vastaus olisi tietenkin kirjoitukseni julkaiseminen välittömästi.

Vantaalla 8.4.16

Kauko Parkkinen
<mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi

J.K.

On syytä ottaa huomioon, että Helsingin hovioikeuden jäljempänä mainittu päätös ei mitenkään vaikuta asiaan, koska hovioikeus ei tutkinut asiaa, ja käräjäoikeus oli jo aiemmin ”puolivahingossa” vahvistanut vastuukysymyksen.

Liite

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: lauantaina 2. huhtikuuta 2016 10.22
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>

Aihe: Tarjous mielipidesivulle

Euroopan talouskriisi ei ole talousliberalismin syy

Timo Miettinen päättää sinänsä asiallisen kirjoituksen eurooppalaisesta liberalismista ja erityisesti saksalaisesta ns. ordoliberalismista niin virheellisen kuvan, että jousenalistin ohjeiden mukaan se vaatii oikaisun HS Mielipide 2.4.). Hänen mukaansa eurooppalaista talousliberalismia ei voi pitää edistyksellisenä, jos nuorisotyöttömyys on 20 prosentin tasolla.

Tähän, kuten ei työttömyyteen yleensäkään, ole kuitenkaan johtanut talousliberalismi, vaan eurooppalainen sosialidemokratia ja sen aisapari ay-liike. Kuten RKP:n kansanedustaja Carl Haglund eduskunnan kyselytunnilla viimeksi sanoi, juuri he ovat luoneet sääntöbyrokratian.

Miettinen nimeää eurooppalaisen talousliberalismin hallitsevaksi muodoksi saksalaisen ordoliberalismin. Se, miten kaukana työmarkkinapolitiikka ja politiikka yleensäkin niin meillä kuin muuallakin Euroopassa on ollut tästä oppisuunnasta, käy selvästi ilmi, jos lukee erään sen keskeisen oppi-isän Wilhelm Röpken vuonna 1947 suomennetun kirjan Ihmisten valtio.

Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

31.10.2014

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi> mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: perjantai 31. lokakuuta 2014 10.40
Vastaanottaja: 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>
Kopio: 'antti.herlin@kone.com' <mailto:antti.herlin@kone.com> antti.herlin@kone.com>; 'riikka.venalainen@yle.fi' <mailto:riikka.venalainen@yle.fi> riikka.venalainen@yle.fi>
Aihe: Haastehakemus/Hesari

Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Välisemme sopimuksen soveltaminen

Helsingin Sanomilla on aikaa 10.11.14 saakka antaa asianmukainen selvitys seuraavasta ilmi käyvässä asiassa tai julkaista kyseinen kirjoitus.

Vantaalla 31.102014.

Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

Lähettäjä: Kaius Niemi [mailto:kaius.niemi@hs.fi]
Lähetetty: tiistai 11. marraskuuta 2014 19.18
Vastaanottaja: Kauko Parkkinen <kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
Aihe: VS: Haastehakemus/Hesari

Hyvä Kauko Parkkinen,

Artikkelitoimituksemme vastaanottaa erittäin paljon tekstejä ja vain pieni osa niistä pystytään julkaisemaan. Tämä valinta tehdään Helsingin Sanomien toimituksessa. Artikkelitoimituksen arvion mukaan tekstinne ei ylitä julkaisukynnystä. Minulla ei ole lisättävää Anja Portinin teille lähettämään viestiin.

Ystävällisin terveisin,

Kaius Niemi

Vastaava päätoimittaja Helsingin Sanomat

_____

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: 31. lokakuuta 2014 10:39
Vastaanottaja: Kaius Niemi
Kopio: <mailto:antti.herlin@kone.com> antti.herlin@kone.com;

<mailto:riikka.venalainen@yle.fi> riikka.venalainen@yle.fi Aihe: Haastehakemus/Hesari
Päätoimittaja Kaius Niemi
Helsingin Sanomat

Välisemme sopimuksen soveltaminen

Helsingin Sanomilla on aikaa 10.11.14 saakka antaa asianmukainen selvitys seuraavasta ilmi käyvässä asiassa tai julkaista kyseinen kirjoitus.

Vantaalla 31.102014.

Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: keskiviikko 30. marraskuuta 2016 10.41
Vastaanottaja: 'hs.paakirjoitus@hs.fi' <mailto:hs.paakirjoitus@hs.fi> hs.paakirjoitus@hs.fi> Kopio: 'hs.mielipide@hs.fi' <mailto:hs.mielipide@hs.fi> hs.mielipide@hs.fi>; 'kaius.niemi@hs.fi' <mailto:kaius.niemi@hs.fi> kaius.niemi@hs.fi>; 'hannes.nissinen@hs.fi' <mailto:hannes.nissinen@hs.fi> hannes.nissinen@hs.fi>; 'ritva.viljanen@hel.fi' <mailto:ritva.viljanen@hel.fi> ritva.viljanen@hel.fi>; 'mikko.aho@hel.fi' <mailto:mikko.aho@hel.fi> mikko.aho@hel.fi>; 'vesa.siren@hs.fi' <mailto:vesa.siren@hs.fi> vesa.siren@hs.fi>; 'teemu.malmi@aalto.fi' <mailto:teemu.malmi@aalto.fi> teemu.malmi@aalto.fi>; 'seppo.ikaheimo@aalto.fi' <mailto:seppo.ikaheimo@aalto.fi> seppo.ikaheimo@aalto.fi>
Aihe: HS 30.11.§6: "Uuden etsijöille on paljon käyttöä" Ei kuitenkaan HS:n mielipidesivulla

Lähettäjä: Kauko Parkkinen [ <mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi>
mailto:kauko.parkkinen@kauko-kustannus.fi]
Lähetetty: sunnuntai 27. marraskuuta 2016 20.29
Vastaanottaja: 'hs.mielipide@hs.fi' < <mailto:hs.mielipide@hs.fi>
hs.mielipide@hs.fi>
Aihe: Mistä Guggenheimi on pois?

Mistä Guggengheim on pois?

Presidentti Martti Ahtisaari sanoo, että Guggenheim ei ole mistään pois (HS Mielipide 27.11.). Kyllä se on jostakin pois. Se on pois ihmisarvosta, kun taidehanketta lähestytään raha ja taloudelliset arvot edellä, mikä arvojen vääristymä on ahdinkomme peristekijöitä. Se on myös pois kansallisesta omanarvontunnosta ja kansallisidentiteetistä, kun koreillaan lainavaatteilla eikä pystytä luomaan omista arvoista ja perinteestä nousevaa hanketta, joka vahvistaisi näitä kaikkia. Taidepiireillä oli tämän tyyppinen vaihtoehtoprojekti, mutta mihin se on häipynyt?

Se olisi myös talouden kannalta kestävämmällä pohjalla, sillä se voisi olla alkusysäys identiteettitaloudelle, jonka Lapin yliopiston professori Antti Haahti on lanseerannut Suomeen ja josta olen kertonut alla mainitussa kirjassa. Se yhdistää perinteen ja modernin, ja vastakohtana ylhäältä annetuille näyttäville monumenteille se perustuu ihmisten näennäisesti pieniin ideoihin, joista voi versoa talousihmeitä.

Antti Haahti sanoo, että identiteettitalous on ainoa selviytymiskeino marginalisoituville talouksille, jollaiseksi Suomi on hyvää vauhtia vajoamassa.

Voisimme tehdä pienen ajatuskokeen: Jos joku venäläinen suurrikas päättäisi perustaa samalle paikalle samanlaisen monumentin, saisiko se osakseen samanlaista hypetystä?

Kauko Parkkinen
Valtiot. maisteri
Onko maallamme malttia viisastua? -kirjan tekijä
Vantaa

Liite: