default_mobilelogo

Lausuma Helsingin käräjäoikeudelle/ L 20/7491 Kauko Parkkinen / Kaius Niemi/

Kantajan vaatima kulukorvaus 7 173,40 euroa alveineen on täysin imaginäärinen. Se näyttää ilmiselvästi olevan kosto siitä, että olen asianajajan vastauksessa tarjoamaa ”syöttöä” hyväksi käyttäen osoittanut, miten vähäisin eväin maamme ylivoimaisesti merkittävimmän sanomalehden toimitusta johdetaan ja miten surkea hänen tarjoilemansa hengentuote on, millä hän johdatti päämiehensä tuhoamaan oman uskottavuutensa päätoimittajana (Vastaus kanteeseen kertoo, millainen mies johtaa Helsingin Sanomien toimitusta/www.kaukoparkkinen.com 13.03.2020). Molemmat purkavat nyt kiukkuaan omasta hölmöilystään minuun.

Kuten oletinkin, todellisena laskutusperusteena on ilmeisesti ollut kirjelmän sivumäärä: 700 euroa/sivu. Tiivistämällä asia olisi hyvin mahtunut yhdelle sivulle, mikäli mitään asiaa ylipäänsä on. Ja jos vastaaja olisi ”ottanut järjen käteensä” ja toiminut viimeistään haasteen saatuaan mainostamallaan tavalla ja journalistin ohjeiden mukaisesti, koko hengentuotetta ei olisi tarvittu lainkaan. Sama mies, joka itkee koko sivun ilmoituksissa sananvapautta uhkaavia vaaroja!

Ei voi edes puhua asiaan tutustumisesta, sillä tekstistä paistaa selvästi läpi, että enempää päämies kuin hänen asianajajansakaan, eivät ole edes paneutuneet tosiasioihin, vaan vastauksessa toistetaan vain samoja hokemia, mutta väitteiden tueksi ei esitetä yhtään faktaa, eikä niitä tukeviin oikeustapauksiin viitata, varmaan siksi, ettei niitä ole. Tuskin sellaisia oikeustapauksia löytyy, joissa todettaisiin, ettei sopimuksesta tarvitse välittää, jos siihen ei kohdistu mitään pätemättömyysperustetta, jollaista ei ole edes väitetty olevan olemassa.

Oikeudenkäyntilaskusta käy ilmi, että edes kirjaan, josta on kysymys, ei ole tutustuttu, kuten kirjallisessa kommentissani oletinkin. Ei viitsitä edes tutkia asiaa, mutta hutkitaan sitäkin reippaammin ja esitetään täysin perusteettomia väitteitä. Edes mitään näyttöä ei ole esitetty, kuten oikeudenkäymiskaaren mukaan olisi pitänyt, tuskin sellaistakaan on olemassa. Edes siihenastisten kulujen määrää ei lain tarkoittamalla tavalla ole esitetty. On kyseenalaista, onko kyseessä lainkaan lain tarkoittama vastaus kanteeseen

Kaiken kaikkiaan kirjelmä on täysin tyhjänpäiväistä juristeriaa. Armeijan runokielessä tällaiselle tuotokselle on oma nimityksensä: juosten k…u.

Kun ei mitään yksilöityä laskua ole esitetty lain tarkoittamalla tavalla asian vielä ollessa vireillä, ei tällaisia jälkikäteen kehitettyjä laskuja missään tapauksessa tulisi hyväksyä. Niillä voi olla vahvasti terapeuttinen motiivi.

Sellaisessa kuvitteellisessa tapauksessa, että oikeus jostakin minulle käsittämättömästä syystä päättäisi, että korvausta vastaajalle tulisi suorittaa, olisi määrää kohtuullistettava rankalla kädellä. 800 euroa voitaisiin pitää enimmäismääränä, mikä sekin on liikaa, jos työn laatua käytetään arviointiperusteena.

On otettava huomioon se tosiasia, että olen joutunut turvautumaan oikeuden apuun sen vuoksi, että vastaaja on ”viitannut kintaalla” välisellemme sopimukselle. Vasta näin on saatu selville, että hän ei ymmärrä asiaa, mitä tuskin kuitenkaan voidaan pitää lieventävänä asianhaarana. Tällä perusteella kiistän, että vastaajalla ylipäänsä olisi oikeus saada jotakin kulukorvausta. Sen sijaan uudistan oman asianosaiskuluvaatimukseni.

Kun vastaajan on täytynyt hyväksyä lasku, hän osoittaa samalla lopullisesti mittansa.

Vantaa 17.06.2020
Kauko Parkkinen