default_mobilelogo



Hallituksen muodostaja Antti Rinne heräsi vihdoinkin kalkkiviivoilla huomaamaan, että rahat eivät riitä kattamaan koko sitä toiveiden tynnyriä, jonka hallitusneuvottelijat olivat vapaan assosiaation menetelmällä täyttäneet.

Mutta kun hätä on suurin, ovat vanhat ay-toverit lähinnä. Hän ulkoisti puolet tavoitteena olevasta 60 000 työpaikasta työmarkkinajärjestöille, joiden tulee syksyyn mennessä kehittää ajatuksia, joilla vaillinki täytetään.

Näin Rinne tunnusti, että työllisyystavoite oli perustunut vain päiväunille. Hän tietää myös erinomaisen hyvin, että työmarkkinajärjestöjen osaamisaluetta ei ole työpaikkojen syntymisen edistäminen, vaan niiden tuhoaminen ja esteiden rakentelu jarruttamaan niiden syntymistä.

Sieltä ei ole tullut yhtään työllistämistä helpottavaa aloitetta. Eikä tule nytkään. Mutta hätä ei lue lakia, vaikka olisi lakimies. Käytännössä Rinne on luopunut työllistämistavoitteestaan.

Rinne saattaa hyvinkin onnistua jatkamaan hyvin alkanutta lehmäkauppojen sarjaa ja saada ay-liikkeeltä jonkin pikkumyönnytyksen, jolla ei ole mitään merkitystä. Mitään todellista helpotusta ei tule.

Nyt pelinappuloiksi nousevat ay-liikkeen ikuisuusasiat, jotka ovat myrkkyä työnantajille. Vaarassa ovat ainakin työantajan työnjohto-oikeus ja tulkintaetuoikeus.

Esille voi tulla myös ammattiliittojen itsenäinen kanneoikeus, jonka kokoomus Jan Vapaavuoren johdolla sai vaivoin torjutuksi Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmasta ja jolle presidenttiehdokas Sauli Niinistökin antoi tukensa eräin varauksin, jotka olivat pelkkää teoriaa.

Irtisanomisperusteet eivät muutu ainakaan yrittäjien toiveiden suuntaan.

Entä miten porvaripuolueet saadaan mukaan näihin hankkeisiin? Ne ovat helppo nakki, niin pahasti ne ovat kuutamolla näissä asioissa. Siksi Rinne valitsikin kumppanikseen kepun kokoomuksen sijaan.

Sanoihan vasemmiston Li Andersson jo muutaman hallitusneuvottelukerran jälkeen, että kaikilla neuvotteluihin osallistuvilla puolueilla on yhteinen arvopohja.

Kaikkein pahiten pihalla tuntuu kuitenkin olevan RKP, jonka puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoi kahdessa vaalitentissä pitävänsä tärkeänä, että Suomi pysyy yrittäjäystävällisenä maana! Missä ihmemaassa ruotsalaiset oikein kuvittelevat elävänsä? Suomi se ei ainakaan ole.

Kun Tilastokeskus kertoi, että taloudessa alkuvuosi oli nihkeää, Hesarin Teemu Muhonen riensi oitis onnittelemaan hallitusta, ettei tätä ainakaan voida panna hallituksen piikkiin, kun se ei ole tehnyt vielä yhtään päätöstä.

Ei siihen päätöksiä tarvita. Kyllä Antti Rinteen maine tunnetaan yrityksissä ja yrittäjien keskuudessa niin hyvin, että jo hänen nousemisensa esiin mahdollisena uutena pääministerinä aiheutti pelon värähdyksiä monissa yrittäjissä ja lisäsi varovaisuutta, joka muutenkin epävarmassa tilanteessa jätti oman jälkensä.