default_mobilelogo

Kun yrittäjä joutuu oikeuteen erityisesti laittomaksi väitetystä työntekijän irtisanomisesta, hän joutuu arvaamattomalle maaperälle, nykytermein mukavuusalueensa ulkopuolelle. Aikoinaan vasemmiston läpirunnoma ”työsuhdeturvalaki” ja todistustaakan vääristynyt soveltaminen panee hänet selkä seinää vasten. Käytännössä hänen on pystyttävä osoittamaan syyttömyytensä (Kolme vuosikymmentä vihapuhetta yrittäjistä/www.openfinland.net 01.08.2013).

Juuri näissä oikeudenkäynneissä tulee varsin usein sellaisia tuomioita, joita Ylen taannoisessa kyselyssä huomattava osa asianajajista piti selvästi väärinä ja kelvottomasti perusteltuina. Toisen osapuolen esittämä saatetaan ohittaa tyystin.

Arvioni mukaan noin 70 prosentissa jutuissa esitetään keksittyjä tai ainakin virheellisiä väitteitä, jotka tuon käännetyn todistustaakan siivellä menevät läpi. Muutaman työntekijän työnantajalle tuomittu suuri korvaus on saanut todistajan tunnustamaan, että hän kertoi vain, mitä oli käsketty.

Mainittu laki moninkertaisti tuomittavien korvausten määrän ja kaksikymmenkertaisti irtisanomisoikeudenkäynnit. Se avasi markkinat ay-juristien ammattikunnalle, meidän Herramme myyrähäisille, jotka ovat ainoat tästä laista hyötyneet. He ovat kehittäneet itselleen erityisen taidon käyttää lain ja tuomarien heikkouksia hyväkseen ennen muuta pienten yritysten jyräämiseksi. Olen nähnyt heistä pari sataa joko vastapuolena oikeudessa tai pöydän toisella puolella työtuomioistuimessa. Näin on syntynyt hyvä vertailuaineisto heidän tavastaan hoitaa asioita ja suhtautua yrittäjiin. Se muodostuu tavasta argumentoida sekä kielenkäytöstä ja esiintymistavasta.

Aineisto ei siis ole kaiken kattava, mutta tässä joukossa selvä kahden kärki muodostuu AKT:n juristeista. Ykköseksi nousee Antti Rinne, mieleenpainuvimpana taistelu Tornion käräjäoikeudessa. Siinä oli selviä fanaattisen yrittäjävihan piirteitä (www.openfinland.net 01.05.2014). Hänen ykköstilaansa vahvistaa se, että hänen alaisensa juristit Ammattiliitto Prossa edustavat samaa linjaa.

Kakkosena on Rinteen työn jatkaja AKT:ssa ja sittemmin puheenjohtajaksi noussut Timo Räty. Kanteessaan Kuljetus 100 -niminen yritys vaati AKT:lta korvausta siitä, että se painosti yritystä liittymään työnantajaliittoon panemalla yrityksen kuljetukset boikottiin (Ay-liike on lakien yläpuolella 27.03.2010).

Sain jutun hoitooni vasta hovioikeudessa, jossa runsaan kymmenen työntekijän lähes koko henkilöstö todisti, että yrityksessä ei ollut mitään ongelmia ja kertoi yritykselle tulevista suurista vahingoista. Rädyn silmissä ei ollut Rinteeläistä paloa, vaan jäinen kylmyys, kun hän totesi, että ”tottakai työtaistelusta tulee vahinkoa, se on sen tarkoituskin”.

Eräs Rädyn todistaja sanoi suoraan, että tarkoitus oli saada työnantaja riviin eli työnantajaliittoon, mutta hovioikeus sivuutti sen kuten yhtiön henkilöstön todistuksetkin totaalisesti ja hylkäsi kanteen. Nyt tämä yritys ei enää häiritse AKT:n rauhaa, se teki sittemmin konkurssin.

Kolmanneksi nouseva saattaa olla joillekin yllätys. Hän on Journalistiliiton silloinen lakimies Minna Helle, jonka tyyli Hämeenlinnan käräjäoikeudessa oli niin aggressiivinen ja ylimielinen, että harva mies siihen pystyy. Hän siirtyi Tehyn ja Akavan kautta STTK:hon, mihin hän hyvin sopii.

Ensimmäisenä mitalisijojen ulkopuolella on Antti Rinteen alainen Tero Peltonen, joka muutama vuosi sitten voitti Mikkelin käräjäoikeudessa huolella suunnittelulla asianajokikalla vuokratyön päättämistä koskevan jutun. Nykyisen lain aikana ei esivalmistelun jälkeen saisi enää suullisessa pääkäsittelyssä tulla uusia ja yllättäviä perusteita, mutta vasta siellä kantajan työkaveri todistajana väitti, että asiassa oli tehty tutkintapyyntö työsuojelupiirille.

Tätä ei enää ehditty selvittää, joten se meni täydestä. Työnantajan todistajan lausumat sivuutettiin.

Poliisitukinnassa kävi myöhemmin ilmi, että tutkintapyyntöä ei ollut tehty, mutta poliisi ei jättänyt asiaa syyttäjälle eikä korkein oikeus myöntänyt purkulupaa. Poliisien liitto on keskusjärjestö STTK:n jäsen kuten Ammattiliitto Prokin.

Viidennen sijan saa SAK:n silloinen juristi Simo Zitting, joka Oulun raastuvanoikeudessa oli olemukseltaan suorastaan kiltin ja ujon oloinen. Hänellä olikin aivan oma taktiikkansa. Hän marssitti oikeuteen todistajiksi suuren joukon kantajan työkavereita, jotka hämäsivät oikeuden puhumalla niin paljon asian vierestä, että saivat tämän väsyttämällä puolelleen, niin että työnantajan todistus ei paljon painanut.

Miten Stubb kesyttää Rinteen?

Kaikkien edellä mainittujen ansiot ovat yleisistä alioikeuksista ja ajalta, jolloin sudeksi osoittautunut ”työsuhdeturvalaki” laki oli voimassa, tosin osaksi työsopimuslakia ympättynä mutta korvausmääriltään korotettuna. Lain vaikutuksesta koko työsuhdeoikeudenkäyntien kulttuuri muuttui. Sitä ennen yleensäkin ja työtuomioistuimessa erityisesti noudatettiin tietynlaista korrektiutta, työntekijän henkilön rankkaa ruotimista pyrittiin välttämään. Nyt siihen ei ollut enää varaa, jos aikoi saada käännetyn todistustaakan kammetuksi harteiltaan.

Kerran eräs naistoimitusjohtaja kysyi, onko käsittely lakituvassa kuinka rankkaa. Vastasin, että se on suurin piirtein yhtä hellävaraista kuin ruumiinavaus. Samoin siinä käännellään ja kaivellaan koko työsuhteen historia, ja kokonaisarvio on ratkaiseva. Se jättää oikeuden puheenjohtajalle suuren harkintavallan, jonka lopputulos on aina arvaamaton.

Tähän vaikutti myös se, että ay-juristit röykyttivät entistä ankarammin työnantajia, ja heidän otteensa saivat yhä enemmän mafiamaisia piirteitä, joita kaikkiin edellä mainittuihinkin esimerkkeihin liittyy. Vaikenemisen laki omerta toimi myös eduskunnan kyselytunnilla, kun uudelta valtiovarainministeriltä kysyttiin kantaa AKT:n päivän lakkoon. Rinne ei osannut sanoa mitään, kun ei tuntenut tapausta.

Aivan epäilemättä hänellä oli siitä sisäpiiritietoa entiseltä työnantajaltaan, mutta hän noudatti Risto Uimosen mainitsema poliitikon käyttäytymiskaavaa: tekeytyi sokeaksi, kuuroksi ja halvaantuneeksi, eli hän ja hallitus olivat sekä tiedottomia että tietämättömiä, kuten Timo Soini sanoi.

Aiemmin Rinne on osannut antaa jyrkkiä tuomioita työnantajille heti, kun on saanut vähänkin tietoa ikävistä asioista. Samoin uhkailut kuuluvat tähän kulttuuriin: jos ay-jäsenmaksuihin puututaan, eläkeneuvottelut jumiutuvat. Ja työnantajat saivat jo ennen valintaa uhkauksia monista lisäsanktioista. Viimeisen keskusliittosopimuksen jälkeen hän uhkasi heti, että jos työnantajat tuovat neuvottelupöytään omia asioitaan millä tahansa heidän sopimusaloistaan, niin kaikkein 14 alan neuvottelut pannaan poikki. Kävi kuitenkin ilmi, että omia asioitaan hän toi neuvotteluihin.

Kun uusi pääministeri Aleksander Stubb julisti, että nyt päättyi pinnojen keruu ja kampitus, mahtoiko hän tietää, mistä puhui? Kuinka mahtaa tiikeri päästä raidoistaan? Rinne on ryöminyt vastakkainasettelun juoksuhaudoissa pari vuosikymmentä eikä merkkejä noususta päivänvaloon ja tähän päivään ole nähty.

Stubb on valinnut selviytymisstrategiakseen Rinteen kesyttämisen liehittelemällä ja hänen ”työllisyys- ja kasvuideoitaan” kehumalla. Se saattaa toimia aikansa, mutta tulee kalliiksi Suomelle ja siirtää todellisen rakennemuutoksen entistä kauemmas.

Rinne on sanonut ykköstavoitteekseen työpaikkojen luomisen. Poliitikkojen suuruudenhulluun tapaan hän uskoo pystyvänsä luomaan työpaikkoja, mutta todellisuudessa ainakin hänet tunteva yrittäjä suhtautuu entistäkin varovaisemmin uusien työntekijöiden palkkaamiseen.

Merimiesunionin puheenjohtajaksi ylennyt Simo Zitting on jo viikkokausia valitellut, että erityisesti ulkomaiset varustamot käyttävät käräjäoikeuksia hyväkseen heidän lakko-oikeutensa murtamiseen. Hänestä on väärin, että käräjäoikeus antaa oikeussuojaa työnantajille. Tähän liittyi myös AKT:n lakko.

Vanhan kulttuurin ajalta

Seuraavia nimiä ei ole pantu ”paremmuusjärjestykseen”, sillä heidän osaltaan kokemus on työtuomioistuimesta eli vanhan kulttuurin ajalta. Heidät on valittu lähinnä sen perusteella, kuka on tehnyt vahvimman vaikutuksen.

SAK:n lakimiehen Arjo Suonperän kanssa tosin tapasimme jokusen kerran myös alioikeudessa. Hän antoi tulikivenkatkuista satikutia työnantajille Tiedonantajan palstoilla mutta piti taistolaisuutensa kohtuullisen hyvin kurissa oikeudessa hoitaen jutut asiallisesti ja pirullisen taitavasti, vaikka oikea karva väliin pilkistikin esille. Suonperä oli ehdokkaana äskeisissä eurovaaleissa ja oli kumministien ääniharva, mutta äänimäärä taisi jäädä alle tuhannen.

AKT:n lakimies Risto Kuisma hoiti jutut nallekarhumaisen rauhallisesti ja tiukasti ja lienee saanut muutaman sympatiapisteenkin. Kun hän kansanedustajana perusti Remonttiryhmän, keskustelimme Kokkolan radiossa tunnin verran ja olimme yhtä mieltä erästä pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta kaikista kysymyksistä. Hänen palattuaan SDP:hen näkemyksemme jälleen erkanivat.

Rakennusliiton lakimies Pekka Hynönen hoiti juttunsa korostetun hillitysti ja rauhallisesti, myös huolitellusti pukeutuen. Tosin vähintäänkin puoli-ivallinen suhtautuminen työnantajaan häiritsi väliin.

Työtuomioistuimessa työnantajan juristit olivat yleisesti ottaen alakynnessä, vaikka ainakin Antti Suvirannan presidenttiyden aikana näyttötaakkaa sovellettiin asianmukaisesti.

SAK:n nykyisen lakimiehen Anu-Tuija Lehdon kiihkeää vihapuhetta en joutunut kokemaan leivättömän pöydän ääressä, mutta se suorastaan tihkui Erton lakimiehen puheissa pitkin puhelinlankoja, kun kännykät eivät vielä olleet maan tapa. Hän ansaitsee ainakin kunniamaininnan.

SAK:n lakimiestä Tarja Halosta en kohdannut oikeussalissa, mutta muutamista kollegojen kommenteista päätellen hän olisi kuulunut listalle.

Mainituista nimistä Rinteen, Rädyn ja Zittingin lisäksi liittopuheenjohtajiksi nousivat myös Kuisma ja Hynönen.

Kaikkien psyyke ei kestänyt mafiamaista tyyliä, vaan tapahtui jokunen luopuminen.

J.K.

Ainakin vantaalaiset ja espoolaiset muistavat, että myös Laura Räty on kovien otteiden nainen, vaikka onkin lääkäri. Hän vaati Hesarissa 08.01.2011, että ”pääkaupunkiseutu on yhdistettävä vaikka väkisin”. / OSuVa Vantaa-Extra 2 s.3/www-kauko-kustannus.fi