default_mobilelogo

Till tidernapas har man levat, sanoisi demarien hovipakinoitsija Jahvetti, poliitikkonakin tunnettu Yrjö Kilpeläinen, jos ei olisi kuollut jo yli 60 vuotta sitten. EVA ja perustaistolainen professori käyvät yhdessä viimeisen porvarillisen työoikeusgurun kimppuun syyttäen tätä poliittisista lakoista!

Kauppalehden Janne Pöysti kertoo 30.01.2018 niillekin, jotka eivät jaksa lukea EVA-raporttien jaarituksia, että Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen kirjoittaa EVA:lle laatimassaan analyysissä, että ”Suomessa poliittiset lakot sallivasta oikeudellisesta tulkinnasta saadaan kiittää pääasiassa Kaarlo Sarkkoa”. Sarkko toimi 1970- ja 1980-luvuilla Helsingin yliopiston työoikeuden professorina sekä valtakunnansovittelijana ja työtuomioistuimen presidenttinä.

Minulle Sarkko oli viimeinen luotettava työoikeusguru, heti edeltäjänsä Antti Suvirannan jälkeen, ennen kuin vasemmistolaisten professorien falangi valtasi markkinat ja teki suurta tuhoa työllistämisen esteiden rakentelussa. Tähän rintamaan Koskinenkin sittemmin liittyi.

Tälle tuholaistyölle antoi vahvan alkupaukun ns. työsuhdeturvalaki, jota valmistelleen komitean puheenjohtaja Sarkko oli. Puolisonsa mukaan hän joutui siinä tehtävässä sellaisen vasemmistolaisen ryöpytyksen kohteeksi, että hänen voimansa uupuivat ja hän kuoli äkillisesti 45-vuotiaana. Porvarillisuus oli tuolloin jo sellaisenaan melkein rikos, varsinkin näissä maata ja maailmaa myllertävissä komiteoissa ja työryhmissä.

Tästä kertoo Lasse Lehtinen Luotettavissa muistelmissaan. Lapualaisoopperan jälkitunnelmissa SDP:hen tulvi tutkijoita ja muuta akateemista väkeä miehittämään virkapaikkoja ja työryhmiä ja ”muotoilemaan uutta Suomea”. Niin muotoiltiin uusiksi myös työsuhde, varsinaiseksi ryteiköksi.

Rehellistä tekstiä: ”Näissä porukoissa kylvettiin monen sellaisen ongelman siemen, joista versoneita rönsyjä nyt yritetään saada hengiltä"

Siellä kylvettiin myös suurtyöttömyytemme siemenet, mutta rönsyjä ei ole yritetty saada hengiltä vieläkään, vaikka kirjan ilmestymisestäkin on jo yli 20 vuotta.

Ärhäkimmän siiven tässä taistossa muodostivat taistolaiset tai stalinistit, joiden vastavoimaksi EVA perustettiin. Se jäi roikkumaan yliajalle vielä, kun taistolaisuus oli jo mennyt manan majoille. Koskinen edustaa tuon ajan jäänteitä.

Wikipedia kertoo, että Sarkko saavutti sekä työntekijöiden että työnantajien luottamuksen. Kuolemansa jälkeen hän näyttää nyt menettäneen ainakin työnantajien luottamuksen.

Tilanne olisi edellyttänyt lainmuutosta, jota työnantajapuoli on jauhanut vuosikymmeniä saamatta mitään aikaan. EK:n työmarkkinajohtaja kiertää mediassa itkemässä tilannetta, mutta kuka hoitaa lain muutoksen, kun työmarkkina-EK:ta ei enää ole olemassakaan? EVA:ko hoitaa homman?

Koskinen päästää porvarihallituksen ja sen pääministerin kuin koiran veräjästä, vaikka tunteekin luonnollisesti juridiikan termin vaaran lähteen avaamisesta ja sen tuomasta vastuusta. Runollisemmat, kuten Antti Rinne viime maaliskuussa, puhuvat Pandoran lippaasta ja pullon hengestä, kun hitaampikin jo näki, mihin tämä Juha Sipilän Don Quijote -politiikka johtaa. Ei kuitenkaan Sipilä ja hänen hallituksensa. (www.kaukoparkkinen.com 27.03.2017: Antti Rinne runollisena)

Uudessa Suomessa 31.01.2018 Koskinen antaa jopa täydellisen synninpäästön ja tukensa Sipilälle, joka Uuden Suomen mukaan ”kiisti tiukasti, että aktiivimalli olisi millään tavoin kiky-sopimuksen vastainen”, koska sillä ei ole leikattu sosiaalietuja.

Kumpikaan ei näytä lukeneen sopimusta, jossa sanotaan varsin selvästi, että muuta kuin sopimuksessa mainittua lainsäädäntöä ei tehdä, tältä alueelta luonnollisesti. Eli hallitus sitoi omat kätensä, nyrkit paukkuen.

Seppo Koskinen kiistää

Seppo Koskinen sanoo, ettei hän ole koskaan kuulunut mihinkään puolueeseen. Tämä on ilmeisesti totta, mutta ei hänen aatetoveriensa poliittisia aatoksia ole koskaan tarvinnut jäsenkirjasta katsoa, se on kyllä näkynyt Koskisenkin puheista ja kirjoituksista 1980-luvun lopulta lähtien.

Työnantajajuristien keskuudessa sitä pidettiin ammattitermein notorisena seikkana, joka ei kaipaa todistelua. Ehkä tiukin oli pari vuotta sitten edesmennyt LTK:n pääjuristi, oikeust.lis. Martti Virtanen, joka kirjoitti lukuisia kirjoja ja muita artikkeleita. Hän ei suostunut edes viittaamaan Koskisen kirjoituksiin, koska ne vetivät niin tiukasti vasemmalle.

On vähän makuasia, millä nimellä näitä vasemman laidan taistelijoita kutsuu. Yhteistä heille oli vankka usko ja tunteen palo. He kaikki olivat EVA:n inhokkeja aina demareita myöten. Mutta nyt siis vastakkainasettelun aika on ohi, ja EVA on nähnyt heissä viimeisen toivonsa.

Seppo Koskiselta ei aiemmin ole työnantajia ymmärtäviä puheenvuoroja kuultu, mutta huomiota herätti jo, kun hän toissavuoden elokuussa EVA:n laskuun kertoi yleissitovuuden olevan perustuslain vastainen. Se pitää tietenkin paikkansa, mutta kovin hitaasti hän on heräillyt sen havaitsemaan.

Näille ääri-ihmisille on leimallista loikkiminen poliittisen kentän laidasta laitaan. Samoin on toiminut aktiivimallin kiihkomielinen puolestapuhuja Juhana Vartiainen.

Ehkäpä Siperia on opettanut Koskiselle, että raha ja kirjoituspalkkiot sittenkin ratkaisevat. EVA taas vetelee niin viimeisiään, että ottaa kiinni, jos vielä mistä saa.

On suorastaan liikuttavaa, että vanhat taistelutoverit, rintamalinjan eri puolilta, näin kauniisti kohtaavat ideologioiden perinneosastolla.